Orpon metsäkriteerien vastustus yltyy:
metsävahteja valtion kiistametsiin
Metsäliike kokosi sadat metsänsuojelijat Helsinkiin metsienpuolustuskutsuntoihin
Stoa täyttyi viikonloppuna metsienpuolustajista – vastarinta hallituksen metsäpolitiikalle yltyy, metsävahteja yhä useampiin kiistametsiin
Kuvan käyttö
Lataa kuva median käytettäväksi tapahtumasta viestintään. Mainittava "Metsienpuolustus-symposium" ja lähde "Metsäliike | metsaliike.info"
Sunnuntaina 6.4. järjestetty Metsienpuolustus-symposium ja Metsäliikkeen kutsunnat kokosivat Kulttuurikeskus Stoaan runsaan yleisön. Paikalle kokoontui yli 200 metsien puolustajaa ja metsien parissa työskentelevää: metsätutkijoita ja -asiantuntijoita, poliittisia vaikuttajia, journalisteja, taiteilijoita, aktivisteja ja kansalaisia. Paikalle matkustettiin jopa 800 kilometrin päästä. Metsäliike rekrytoi tapahtumassa 50 metsäaktivistia ja yli 20 uutta metsävahtia katsomaan uhattujen valtion luonnonmetsäkohteiden perään.
Symposium kutsui yhteen alan asiantuntijoita ja aktiiveja keskustelemaan metsiensuojelun tilanteesta Orpon hallituksen tutkimustietoa vääristelevän satumetsäkriteeripäätöksen jälkeen. Miltä metsienpuolustustoiminnan tulisi näyttää vuonna 2025?
Tapahtumassa pidettiin hyvin kriittisiä puheenvuoroja Orpon hallituksen vanhojen metsien kriteereistä, jotka eivät täytä tehtäväänsä metsäluontokadon pysäyttämisessä. Kriteerit, kuten muutkin suojeluun tähtäävät aloitteet Suomessa, joutuvat asiantuntija Petri Keto-Tokoin mukaan ankaraan viherpesukoneeseen, jonka jäljiltä ne kutistuvat, haalistuvat ja vanuttuvat sisällöltään tunnistamattomiksi alkuperäiseen nähden.
Symposiumin järjestänyt Metsäliike yhtyy tähän käsitykseen. Kuten liikkeen aktiivi Lauri Autere metsäpoliittista tilannetta ruotineessa esitelmässä veti yhteen, päättäjät ja metsäteollisuus ovat kriteerien läpirunnomisen myötä täysin tietoisesti pesseet kätensä ja kieltäytyneet vastuunkannosta. Siksi on ymmärrettävä, että vastuu arvokkaista metsistä ja niiden puolustamisesta on nyt kansalaisyhteiskunnalla: tutkijoilla, riippumattomilla asiantuntijoilla, luonnonsuojelijoilla, kansalaisilla ja medialla.
Kelvottomien "satumetsäkriteerien" sijaan metsien suojelijoiden tuleekin keskittyä olemassa oleviin Metso-ohjelman suojelukriteereihin ja niiden mukaisten monimuotoisten, arvokkaiden valtion luonnonmetsien turvaamiseen tutkijoiden, aktivistien ja ihan tavallisten kansalaisten yhteisenä rintamana.
Päivän puheenvuoroissa kuului myös laajalti, että suojelumääräkeskustelun lisäksi tarvitaan keskustelua hakkuumääristä ja -tavoista sekä suomalaisen metsäteollisuuden erityisaseman oikeutuksen kyseenalaistamista. Metsien suojelijoiden on vaadittava ja hankittava lisää valtaa vaikuttaa esimerkiksi Metsähallituksen hakkuumääriin valtion mailla. Metsätalouden erityisoikeudet muihin teollisuudenaloihin nähden on nostettava poliittisen keskustelun polttopisteeseen ja tuotava valokeilaan myös metsäteollisten etujärjestöjen parhaillaan meneillään oleva myyräntyö Suomen ilmastotavoitteiden romuttamiseksi.
Tapahtumassa aktiivisen kuuntelijan roolissa toiminut Juni Sinkkonen kokosi päivän ajatuksia yhteen: “Vuoden 2025 ilmasto- ja luontobarometrin mukaan 91% suomalaisista ovat huolissaan maailman luonnon tilanteesta. 75% on sitä mieltä, että metsien hakkuisiin ja hoitotapoihin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Olemme melko yksimielisiä. Päättäjät eivät kuitenkaan ole kuunnelleet, eivätkä palvelleet kansalaisia tai luontoa.”
“Jotta ihmisiä saadaan mukaan, on välttämätöntä miettiä mikä meitä kaikkia yhdistää ja mikä on pienin yhteinen nimittäjämme. Meitä yhdistää rakkaus elämään ja monimuotoiseen metsäluontoon. –– Monimuotoisen elämän suojeleminen on tärkeintä työtä, mitä ihminen voi tehdä. Suojelemme myös tulevia sukupolvia”, Sinkkonen summasi.
